Häpeä – inhimillinen ja helposti piiloutuva tunne

Häpeä voi olla ihmisillä hyvin vahvana ja voimakkaana tunteena, joka pahimmassa tapauksessa rajoittaa elämää todella monella tapaa. Monesti häpeän tunnetta ei välttämättä edes tunnisteta, vaan se voi tuntua epämääräisenä inhottava olona, jota yrittää välttää kaikin keinoin. Häpeään liittyy hyvin useasti lapsuudessa koetut asiat, jolloin emme ole tulleet nähdyksi ja kuulluksi omana itsenämme. Häpeä ei ole pelkästään negatiivinen tunne, vaan sen kautta voimme oppia myös sosiaalisia sääntöjä. Kuitenkin liiallisena se kääntyy itseä vastaan ja voi saada kokonaisvaltaisen tunteen siitä, että olen huono ihminen.

”Häpeä on kokemus ihmisarvon romahduksesta. Se on tunnetta siitä, että on kokonaan arvoton, paha ja huono.” Tommy Hellsten.

Häpeä on tunteena sietämätön ja sen kokemista vältellään. Jos ihmisellä on jokin häpeään liittyvä kokemus esimerkiksi luokan edessä esiintymisestä, se voi rajoittaa hänen käytöstään pitkälle aikuisuuteen niissä tilanteissa, joissa pitäisi tavalla tai toisella tuoda itsensä julki muille ihmisille. Häpeän pelko on niin suuri, että on helpompaa pysytellä taustalla ja välttää niitä tilanteita, joissa pitäisi puhua joukolle ihmisiä, kuin ottaa riski siitä, että kokisi saman tunteen uudestaan.

Häpeän tunteeseen liittyy myös vahvasti niin sanottu lumipalloefekti, jossa pienikin pohjalla oleva häpeän tunne voi aiheuttaa tilanteita, jossa häpeä kasvaa entisestään. Ajatellaan esimerkiksi sitä, että ihmisellä on jokin häpeän kokemus liittyen puhelimessa asiointiin. Vastapuoli ei ole jostain syystä ymmärtänyt sanomaasi ja se on aiheuttanut häpeää. Tämän myötä alat jännittää puhelinsoittoja ja jännityksestä johtuen et osaa esittää asiaasi luontevasti ja se aiheuttaa lisää häpeää. Lopulta häpeä kasvaa niin, ettet enää halua hoitaa asioita puhelimessa. Tämän vuoksi moni tärkeä asia jää hoitamatta ja häpeä kasvaa taas. Lopulta kokemus omasta itsestä voi olla musertava ja päällimmäisenä voi olla tunne, ettei enää kykene mihinkään. Olen huono ja saamaton.

Lapsille häpeää voi aiheutua asioista, jotka meille aikuisille saattavat tuntua hyvin pieniltä. Lapsen taidonnäytteen huomiotta jättäminen, ulkonäön harmittomalta tuntuva kommentointi, vitsailu, tunteen vähättely tai huonosta käytöksestä toruminen voivat aiheuttaa häpeää. Tietenkin huonoa käytöstä ei pidä jättää huomiotta, mutta olisi hyvä olla tarkkana sen suhteen, miten asian ilmaisee. ”Sinä olet tuhma” voi aiheuttaa minuuteen liittyvän häpeän. ”Sinä teit tuhmasti” taas aiheuttaa häpeää huonosta käytöksestä ja auttaa lasta oppimaan. Minuuden vahvistaminen lapsen kuulemisella, näkemisellä ja ymmärtämisellä on vastalääkettä häpeälle. Myös aikuisten kohdalla myötätunto on avainsana, kun halutaan vapautua häpeän tunteesta. Empatiaa on kuitenkin vaikea tuntea toisia kohtaan, jos sitä ei ensin tunne itseään kohtaan. Tämän takia myös itsemyötätunto on äärimmäisen tärkeää.

Toisin kuin usein ehkä ajatellaan, häpeä voi näkyä ulospäin myös täydellisyyden tavoitteluna. Ihminen, joka on hyvin menestynyt työssään, juoksee maratoneja, omistaa hienon talon ja autot, voi myös kokea valtavaa häpeää. Tässä tapauksessa häpeä ei aiheutakaan kuoreensa käpertymistä, vaan karkuun juoksemista. Ei haluta pysähtyä kokemaan omia häpeän tunteita, vaan päinvastoin ollaan kiireisiä ja näytetään ulospäin, että kaikki on mallillaan. Suorittamisen taustalla voi olla myös lapsuudessa koettu epäonnistumisen tunne ja siitä aiheutunut häpeä. Se että kehutaanko lasta jonkin asian yrittämisestä, vai pelkästä hyvästä suorituksesta, vaikuttaa isosti siihen, miten epäonnistumiset koetaan aikuisena. Jos kehuja on saanut asioiden yrittämisestä, silloin todennäköisemmin ei lannistu vastoinkäymisistä vaan voi rohkeasti lähteä yrittämään uudestaan. Vastoinkäymiset voi nähdä oppeina, jotka oli hyvä kokea matkalla omiin tavoitteisiin. Jos taas kehuja on tullut pelkistä hyvistä suorituksista, voi epäonnistumisen pelko estää yrittämästä. Mieluummin pysytään paikoillaan, kuin yritetään ja otetaan riski epäonnistumiselle ja valtavalle häpeälle.

Myös riippuvuudet voivat olla yhteydessä häpeään. Työnarkomania, päihteet, pelaaminen, suorittaminen, syömishäiriöt ja niin edelleen. Omien tunteiden pakeneminen jonkin asian tekemiseen on hyvin yleistä. Myös materian haalimisessa taustalla voi olla häpeä tai jokin muu epämiellyttävä tunne, kuten turvattomuus. Tavoitteena on saavuttaa onnen tai turvallisuuden tunne, ja koska ne ei löydy itsestä sisältä, niitä yritetään saada kasaan ulkoisilla asioilla.

Ei tietystikään ole väärin omistaa asioita, tehdä töitä tai juosta maratoneja. Kuitenkin jos tekemiseen tai omistamiseen liittyy vaikeutta päästää irti jostakin, tai ajatus lopettamisesta aiheuttaa suurta ahdistusta, voi olla hyvä alkaa miettimään mitä tunteita niiden taustalla on. Määrittyykö oma arvosi ihmisenä sen kautta mitä teet ja omistat? Voitko olla hyvä ja riittävä ilman suorituksiasi tai omaisuuttasi? Häpeä voi näkyä myös esimerkiksi vaikeutena katsoa toisia silmiin, ryhdin ja pään painumisena, ajatusten katoamisena ja katkonaisena puheena. Varmasti kaikilla häpeän tunne kuuluu jollakin tavalla elämään. Hyvin tyypillisenä tilanteena voi ajatella esimerkiksi julkisella paikalla kaatumisen. Yleensä ensimmäinen ajatus sen jälkeen on, että näkikö kukaan. Toinen arkinen tilanne voi taas olla kaupan kassalla, kun maksupääte näyttääkin, että tilillä ei ole katetta. Olet saattanut vain unohtaa siirtää rahaa tililtä toiselle, mutta siinä tilanteessa häpeän tunne voi olla valtava.

Helposti myös vertailemme itseämme toisiin ja koemme häpeää vaikkapa siitä, missä elämäntilanteessa olemme verrattuna muihin. ”Olen jo 40-vuotias. Minulla varmaan pitäisi jo olla puoliso, lapsia, omakotitalo ja vakituinen työpaikka.” Jos ajatuksesi lähtevät tähän suuntaan, voit alkaa miettimään, että kukahan nuo määritelmät on asettanut? Onko taustalla suvussa kulkenut uskomus siitä, että lapsia pitää olla ja ne täytyy tehdä nuorena? Onko muut ystäväsi luoneet uraa sillä alalla, johon kouluttautuivat peruskoulun jälkeen ja uskot, että olet huonompi ihminen jos vaihdatkin alaa, tai alat toteuttamaan itseäsi yrittäjänä? Häpeän tunne voi hiipiä pienempiinkin arjen tilanteisiin, mutta ensi askel siitä vapautumiseen on tunteen tunnistaminen.

Tavoitteena ei ole päästä häpeästä kokonaan eroon, vaan se olisi tärkeää tulla vastaanotetuksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Se että ensin tunnistat epämiellyttävän tunteen häpeäksi, on jo hyvä alku. Sen jälkeen voit alkaa tunnustelemaan tunnetta ja sitä, mistä se kumpuaa. Jos osaat yhdistää tunteeseen jonkin tapahtuman, niin tarkkaile hetki sitä. Mitä tilanteessa tapahtui, miltä ympäristö näytti ja ketä oli paikalla? Voit huomioida sen, tuntuuko tunne jossakin kohti kehoasi. Nouseeko sykkeesi, kuumottaako poskiasi tai tunnetko paineen rinnassa? Sitten voit hyväksyen tarkkailla tilannetta ja lähteä etäännyttämään itseäsi siitä. Voit huomata miten muisto hämärtyy ja muuttuu epäselväksi. Voit myös kuvitella itsesi nousevan taivaalle ja katsovasi asiaa aina vain kauempaa. Lopulta kun näet koko maapallon, voit huomata miten pienen pieni kokemuksesi on tässä maailmankaikkeudessa. Tämän tyyppisellä harjoituksella voit saada hieman perspektiiviä kokemuksillesi ja oppia hyväksyen tarkastelemaan niitä. Kokemuksesi ei määritä sinua ihmisenä.

Hyväksymisen ja myötätunnon kautta voit lähteä tukemaan itseäsi kuten tukisit parasta ystävääsikin. Myötätuntoisella ajattelulla voit nähdä myös muut ihmiset, jotka ehkä ovat osittain vaikuttaneet häpeän kokemuksiisi. Voit hyväksyä sen, että tekivätpä he sen tahallaan tai tahattomasti, heilläkin oli jokin syy käytökselleen. Ehkä sielläkin oli piilossa häpeä, joka kohdistui sinuun esimerkiksi halveksuntana tai arvosteluna. Voit tuntea myötätuntoa häntä, sekä itseäsi kohtaan.

Kirjoitus pohjautuu 7.10.2020 pidettyyn Häpeä koulutukseen, jossa kouluttajana toimi Kouluttaja Psykoterapeutti (traumapsykoterapia) Tara Tuomisilta.

Seuraava Häpeä koulutus toteutetaan webinaarina 11.02.2021, klo 9-11.