19.12.2025
Kun tuntuu, ettei enää jaksa yksin
Usein avun hakeminen alkaa hiljaisesta ajatuksesta:
”En taida enää jaksaa yksin.”
Tai halusta puhua jollekin ulkopuoliselle turvallisesti, ilman että tarvitsee selvittää kaikkea itse.
Pohjois-Karjalassa on useita reittejä avun piiriin. Oikea vaihtoehto riippuu tilanteesta, voimavaroista ja siitä, millaista tukea juuri nyt tarvitset. Tässä kolme tapaa.
Julkiset mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat tarkoitettu yli 18-vuotiaille ja ovat asiakkaille maksuttomia.
Avun piiriin pääsy alkaa yleensä terapiatarvearviosta tai digitaalisesta terapianavigaattorista. Tämän jälkeen hoitokoordinaattori arvioi jatkoa, joka voi sisältää esimerkiksi terapeuttisia keskusteluja tai muuta tukea.
Julkinen palvelu on hyvä vaihtoehto silloin, kun:
Prosessi voi viedä aikaa, mutta monille tämä on tärkeä ja turvallinen ensiaskeleen paikka.
Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia on tarkoitettu tilanteisiin, joissa mielenterveyden haasteet ovat kestäneet pidempään ja vaikuttavat esimerkiksi työ- tai opiskelukykyyn.
Prosessi etenee näin:
Kela korvaa osan terapiakuluista ja asiakas maksaa omavastuuosuuden. Kuntoutuspsykoterapian kesto on yleensä 1–3 vuotta.
Tämä vaihtoehto sopii erityisesti silloin, kun:
Jos haluat päästä nopeasti puhumaan ja saada tukea ilman lähetettä, lyhytterapia on joustava ja matalan kynnyksen vaihtoehto.
Lyhytterapia sopii hyvin esimerkiksi:
Geneesissä lyhytterapia on traumainformoitua, mikä tarkoittaa, että kehon, hermoston ja turvan näkökulma kulkevat keskustelun rinnalla. Tapaamisia voidaan räätälöidä tilanteesi mukaan, eikä pitkä sitoutuminen ole välttämätöntä.
Tämä reitti on usein hyvä silloin, kun:
Usein tärkeintä ei ole se, mikä polku on ”paras”, vaan se, että et jää yksin.
Kaikki nämä vaihtoehdot voivat olla oikeita eri ihmisille ja eri elämänvaiheissa.
Joskus ensimmäinen askel on vain pysähtyminen ja sen myöntäminen, että apu olisi tarpeen. Se riittää alkuun. Oman hyvinvoinnin äärelle pysähtyminen ei ole itsekkyyttä.
Se on vastuullisuutta, sekä itseä ja muita kohtaan.
Kun pidät huolta omasta jaksamisestasi, sinulla on enemmän tilaa olla läsnä, kuunnella ja välittää myös läheisistäsi. Usein olemme tottuneet olemaan vahvoja muille, sinnittelemään ja pärjäämään.
Mutta entä jos vahvuutta onkin se hetki, jolloin sanot itsellesi: minäkin olen tämän arvoinen.
Onko nyt sinun aikasi olla omalla puolellasi?
Mitä tapahtuisi, jos et enää odottaisi, vaan antaisit itsellesi luvan hakea tukea , juuri nyt?